Muutos voi alkaa pienestä – toiveikkuutta neurokirjon aikuisen arkeen

Hanna Untala, neuropsykiatrinen valmentaja, erityisopettaja

Oman elämän muuttaminen parempaan suuntaan ei yleensä tapahdu hetkessä. Se on prosessi, johon mahtuu hyviä päiviä, vaikeampia vaiheita, oivalluksia ja kokeiluja. Joskus eteneminen tarkoittaa myös sitä, että vanhoihin toimintatapoihin palataan ennen kuin löytyy uusi, itselle paremmin sopiva ratkaisu.

Neurokirjon aikuiselle arjen sujuvoittaminen voi tuntua erityisen suurelta tehtävältä. Haasteita voi olla esimerkiksi toiminnanohjauksessa, kuormituksen säätelyssä, tehtävien aloittamisessa, opiskelussa, työelämässä tai ihmissuhteissa. Kun kokemuksia epäonnistumisista, väärinymmärretyksi tulemisesta tai jatkuvasta kuormituksesta kertyy vuosien ajan, usko muutoksen mahdollisuuteen voi vähitellen heikentyä.

Siksi toiveikkuudella on merkitystä. Se ei tarkoita vaikeuksien vähättelyä tai sitä, että kaikesta pitäisi löytää jotakin positiivista. Toiveikkuus voi alkaa paljon pienemmästä: ajatuksesta, että omaan tilanteeseen saattaa löytyä keinoja, vaikka niitä ei vielä tietäisi.

Toiveikkuus ei vaadi positiivista ajattelua

Elämässä on tilanteita, jotka ovat aidosti vaikeita. Kuormitus voi kasvaa liian suureksi, arjen vaatimukset tuntua ylivoimaisilta ja muutoksen tekeminen viedä enemmän voimavaroja kuin niitä on käytettävissä. Näiden kokemusten äärelle pitää voida pysähtyä ilman vaatimusta ajatella positiivisesti.

Toiveikkuus voi olla esimerkiksi tällaisia ajatuksia:

• En vielä tiedä, miten tästä pääsen eteenpäin, mutta ehkä jokin keino löytyy.

• Tämä tapa ei toiminut. Voisin kokeilla jotakin toista.

• Minun ei tarvitse selvitä tästä yksin.

• Kaikkea ei tarvitse ratkaista tänään.

  

  
  

  Toiveikkuus ei siis ole varmuutta siitä, että kaikki järjestyy. Se on mahdollisuuden näkemistä silloinkin, kun lopputuloksesta ei ole takeita.

Kun ymmärrys itsestä lisääntyy, myös muutoksen mahdollisuus voi avautua

Monelle neurokirjon aikuiselle oman neurotyypin tunnistaminen tai ADHD- tai autismidiagnoosin saaminen voi olla merkittävä käännekohta. Pitkään selittämättömiltä tuntuneet kokemukset voivat alkaa saada uusia merkityksiä.

Miksi tehtävien aloittaminen on joskus niin vaikeaa? Miksi tavallinen arkipäivä voi kuormittaa voimakkaasti? Miksi toisinaan pystyy poikkeuksellisen hyvään suoritukseen, mutta toisinaan yksinkertaiseltakin tuntuva asia ei onnistu?

Kun omalle toiminnalle löytyy selityksiä, näkökulma voi muuttua. Ajatus, mikä minussa on vikana, voi vähitellen vaihtua kysymykseen mitä tarvitsen, jotta voisin paremmin ja toimia itselleni sopivalla tavalla?

Tämä muutos ei poista kaikkia vaikeuksia, mutta se voi auttaa suhtautumaan itseen aiempaa ymmärtävämmin ja armollisemmin. Samalla voi olla helpompi tunnistaa opittuja käsityksiä omasta kyvyttömyydestä, aiempien epäonnistumisten vaikutuksia ja tilanteita, joissa omat voimavarat eivät ole vastanneet ympäristön vaatimuksia.

Itseymmärrys voi avata tilaa uudenlaisille ratkaisuille.

Arjen ei tarvitse muuttua kokonaan – pienet keinot voivat auttaa

Kun omat vahvuudet, kuormitustekijät ja toimintatavat tulevat tutummiksi, on mahdollista löytää konkreettisia keinoja arjen sujuvoittamiseen. Yhdelle toimiva ratkaisu voi olla tehtävien pilkkominen pienempiin osiin. Toinen hyötyy ennakoitavammasta päivärytmistä, muistutuksista tai selkeämmästä ympäristöstä. Joku tarvitsee enemmän palautumisaikaa, joku taas tukea tehtävien aloittamiseen tai omien rajojen tunnistamiseen.

Tavoitteena ei ole muuttua toiseksi ihmiseksi tai vastata kaikkia ympäristön odotuksia. Tavoitteena on löytää itselle sopivia tapoja, joiden avulla arki voisi toimia paremmin omista lähtökohdista käsin. Muutos voi alkaa yhdestä pienestä kokeilusta. Kaikkien keinojen ei tarvitse toimia, eikä jokaisen päivän tarvitse olla edellistä parempi. Myös epäonnistunut kokeilu voi kertoa jotakin tärkeää siitä, millainen tuki tai toimintatapa sopii itselle.

Vertaistuki voi vahvistaa itseymmärrystä ja toiveikkuutta

Oman tilanteen pohtiminen yksin voi olla raskasta. Siksi toisten samankaltaisia kokemuksia jakavien ihmisten kohtaaminen voi olla merkityksellistä. Vertaistuesta voi saada uusia näkökulmia, käytännön vinkkejä ja ennen kaikkea kokemuksen siitä, ettei ole ainoa, joka painii tietynlaisten haasteiden kanssa. Toisen ihmisen kertoma kokemus voi auttaa sanoittamaan jotakin sellaista, jota ei ole aiemmin osannut itse selittää.

Vertaistuki ei tarkoita, että kaikkien kokemusten pitäisi olla samanlaisia tai että toisen ratkaisut sopisivat suoraan omaan elämään. Olennaista on mahdollisuus jakaa kokemuksia, tulla kuulluksi ja löytää uusia näkökulmia turvallisessa ilmapiirissä.

Paikka kohdata muita ja löytää uusia näkökulmia

Kelan neurokehitykselliset kuntoutusmuodot Oma väylä sekä LAKU-perhekuntoutus sisältävät vertaistuellisia kohtaamisia. Niistä saatujen hyvien kokemusten rohkaisemina halusimme tarjota vertaistuellisen maksuttoman alustan myös verkkoon.

Vertaistuellisten kohtaamisen mahdollistamiseksi syntyi SUJUn KirjoTila: matalan kynnyksen, maksuton ja anonyymi verkkoyhteisö neurokirjon nuorille ja aikuisille. KirjoTilassa voi kohdata muita, keskustella arjesta ja hyvinvoinnista sekä jakaa ajatuksia ja kokemuksia omista lähtökohdista käsin. Mukaan voi tulla eri puolilta Suomea, eikä osallistumisen edellytyksenä ole se, että omaan tilanteeseen olisi jo löytynyt kaikki vastaukset.

Jokainen meistä on erilainen elämänvaiheensa, persoonallisuutensa, vahvuuksiensa ja haasteidensa suhteen. Silti kokemuksissa voi olla paljon yhteistä. Joskus toisen kertoma asia auttaa ymmärtämään itseä uudella tavalla. Joskus oma kokemus puolestaan antaa toiselle tunteen siitä, että hänet ymmärretään.

Pieneltäkin tuntuva kohtaaminen voi olla merkityksellinen askel kohti muutosta.

Kun ymmärrys itsestä lisääntyy, häpeälle voi jäädä vähemmän tilaa. Kun häpeä vähenee, voi olla helpompi pyytää tukea, kokeilla uusia toimintatapoja ja rakentaa omannäköistä elämää. Toiveikkuus ei aina synny suurista oivalluksista. Joskus se alkaa siitä, että huomaa: en ole kokemusteni kanssa yksin, ja eteenpäin voi löytyä uusia reittejä.

Sinun ei tarvitse tietää vielä, miten kaikki muuttuu. Yksi pieni askel riittää alkuun.