Neurovähemmistöjen kohtaaminen sote-alalla

Neuronormatiivisuudesta luopuminen

Ihan aluksi voit heittää oletukset romukoppaan – kun olet tavannut yhden neurovähemmistön ihmisen (esim. ADHD-henkilö tai autisti), olet tavannut yhden neurovähemmistön ihmisen. Kysy, älä oleta. On tärkeää tunnistaa mahdollinen neuronormatiivisuus, jota me tai asiakkaamme olemme voineet sisäistää. Käsitteellä viitataan neuroenemmistön kulttuuriin kuuluviin sosiaalisiin normeihin, esimerkiksi aistitarpeiden ja tunteiden ilmaisun suhteen – eli siihen, mitä valtaväestö näkee hyväksyttävänä tai normaalina toimintatapana.

Neurovähemmistöjen ja neuroenemmistön välillä voi vallita niin sanottu empatiakuilu, joka syntyy kahdesta erilaisesta tavasta hahmottaa ja kokea maailmaa. Esimerkiksi autismi itsessään ei tarkoita, että henkilöllä olisi haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Haasteita syntyy silloin, kun autistien tapaa olla vuorovaikutuksessa verrataan valtaväestön tapaan olla suhteissa. Kyseenalaistetaan siis yhdessä erilaiset stereotypiat.

Onko ongelma oikeasti ongelma? Määritelläänkö jokin piirre ongelmaksi todellisen haitan perusteella vai pikemminkin siksi, että se poikkeaa totutusta?

Huomioi myös erilaiset temperamentit vuorovaikutustilanteissa. Joskus tämä voi tarkoittaa huomion kiinnittämistä oman puheen rytmiin tai asiakkaan tarpeisiin, kuten ennakoitavuuteen ja selkeyteen. Kohdataan ihminen puhumalla hänelle suoraan sen sijaan, että puhuttaisiin mukana olevalle ammattilaiselle tai läheiselle.

Ableismi, eli oletus siitä, että kaikilla ihmisillä on samanlainen toimintakyky, voi johtaa vammaisiin kohdistuvaan syrjintään ja vähättelyyn. On hyvä muistaa, että vaikka puhuminen hallitsee kulttuuriamme, joillekin se voi olla kuormittavaa ja siten estää osallisuutta. Siksi on tärkeää, että saatavilla on myös muita kommunikaatiovälineitä, kuten kuvakortteja ja kirjoitustarvikkeita.

Ammattilaisen on hyvä tutustua Suomen Autismikirjon Yhdistyksen neurovähemmistöjen syrjimättömään sanastoon, mutta myös kuunnella ja peilata toisen käyttämää kieltä, jotta tavoittaisimme paremmin hänen kokemusmaailmansa. Voidaan esimerkiksi kysyä: mitä autismi tai ADHD on juuri sinulle?

Vireystilat ja kuormittuminen

Neurovähemmistöläisille kuormitusta voivat tuottaa muun muassa perusarki, aistiherkkyydet, tapa kokea sosiaalista tilaa, toiminnanohjauksen ja keskittymisen haasteet sekä vähemmistöstressi. Saatamme joskus aliarvioida asiakkaidemme haasteita ja tuen tarvetta maskaamisen vuoksi. Maskaamisella tarkoitetaan omien neurovähemmistöpiirteiden peittelyä.

Jos maskaaminen ei enää onnistu, esimerkiksi uupumuksen seurauksena, saattaa olla, että ihmisen haasteita ei oteta tosissaan, vaan häntä arvioidaan aiemman toimintakyvyn perusteella. Voimme ehkäistä asiakkaidemme kuormitusta ja tukea heidän vireydensäätelyään huomioimalla ympäristötekijät. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vastaanottohuoneen valaistuksen, sisustuksen tai äänimaiseman muokkaamista.

Vireydensäätelyssä voivat auttaa myös erilaiset apuvälineet, kuten stressipallot ja fidget spinnerit, sekä temmon rajaaminen, tauottaminen ja erilaisten säätelykeinojen etsiminen yhdessä. Näitä voivat olla esimerkiksi hengitys-, aisti- ja rentoutusharjoitukset.

Vahvuuksien tukeminen

Jos neurovähemmistöpiirteiksi lasketaan vain ongelmat, vahvuudet jäävät helposti huomiotta tai mitätöidyiksi. Toisaalta on hyvä välttää myös niin sanottua supervoima-narratiivia, jonka mukaan neurovähemmistöpiirteet olisivat automaattisesti voimavaroja tai erityislahjakkuuksia. Tämä luo epärealistisia paineita ja voi tuntua toisen kokemien haasteiden vähättelyltä.

Jokaisella on oikeus itse määrittää ja sanoittaa, mitkä asiat hän kokee haasteiksi ja mitkä vahvuuksiksi. Usein sama piirre voi olla molempia kontekstista riippuen.

Vinkkejä vahvuuksien tukemiseen:

• Piirteiden ja tilanteiden uudelleenmäärittely: voiko sama piirre olla toisessa tilanteessa hyödyksi? Voiko vaikka kaaos olla myös luovuutta?

• Sopivan kokoiset, asiakaslähtöiset tavoitteet (esimerkiksi siivouspäivästä vartin siivoushetkeen).

• Erilaisten voimavara- ja vahvuuskorttien käyttö keskustelun tukena.

• Tehdään lisää sitä, mikä jo toimii, ja vahvistetaan tätä. Etsitään myös positiivisia poikkeuksia: onko ollut tilanteita, joissa haaste ei ollut läsnä? Mitä silloin teit?

Vinkkejä työskentelyyn

Jos tarjoaa asiakkaalle vinkkejä tai ideoita, kannattaa lähteä liikkeelle kysymällä lempeästi: “saanko ehdottaa?” Samalla voi tuoda esiin vaihtoehtoja, jotka ovat toimineet muilla neurovähemmistöläisillä. Näin asiakkaalle jää tilaa valita juuri itselleen sopivat tavat.

Jotta neuvot ja vinkit toimisivat, taustalla tulee olla riittävää itsetuntemusta omista tarpeista, radikaalia hyväksyntää ja itsemyötätuntoa – ja usein myös uskallusta ajatella luovasti.

Itsensä palkitsemisen sijaan motivaatiota voi etsiä yhdistämällä epämiellyttävän tehtävän miellyttävämpään, dopamiinia tuottavaan aktiviteettiin (ns. spoonful of sugar -metodi). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lempipodcastin kuuntelua tiskatessa. Myös ketjuttamisen harjoittelu voi tuoda helpotusta, erityisesti aloittamisen ja muistamisen haasteisiin. Ketjuttamisessa kaksi toimintoa liitetään toisiinsa, kuten iltapala ja muut iltarutiinit.

Arkea voi keventää myös pelillistämällä asioita: kuinka paljon ehdin siivota vartissa? Entä jos nostan arvan, joka kertoo, minkä asian hoidan tänään tehtävälistalta? Monille toimii myös niin sanottu body doubling, eli tehtävän suorittaminen toisen henkilön seurassa joko fyysisesti tai esimerkiksi videoyhteydellä. Tämä voi tarkoittaa vaikka kauppakaverin hankkimista tai toisten seurassa opiskelemista.

Myös työskentelytapoja pohtiessa on hyvä pitää mielessä neuronormatiivisen perspektiivin kyseenalaistaminen. Asiakkaillakin voi olla sisäistettyä neuronormatiivisuutta, jonka tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sisäistetyn itsesyrjinnän purkamista ja sitä, että sallitaan itselle erilaiset tarpeet kuin neuroenemmistöläisillä. Tässäkin kontekstissa voimme heittää ennakko-oletuksemme romukoppaan.

-Psykologi Henrietta Jarva

Lähteet:

Price, D. (2022). Unmasking Autism: The Power of Embracing Our Hidden Neurodiversity. Harmony Books.

Ervasti, M., ym. (toim.) (2022). Vireessä – Viritysopas nuorille ja heidän kanssaan toimiville aikuisille. Helsinki: MLL / yhteistyökumppanit.

Spencer, C., & Jones, E. (2024). How Not to Fit In: An Unapologetic Guide to Navigating Autism and ADHD. London: Jessica Kingsley Publishers.

Virta, M., & Salakari, A. (2018). ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Autismin ja neurokirjon uusi syrjimätön sanasto | Suomen Autismikirjon Yhdistys (ASY)

Nepsy, neurokirjo vai neuroepätyypillinen? – opas käsitteistöön | Emootioterapiat

Autismi ja aistiherkkyydet – koulutus- ja asiantuntijamateriaali | Konsulttitoimisto Kaiao

Toimintaterapeuttiopiskelija työharjoittelussa SUJUlla

"Olen Iida Pajuniemi ja valmistuin toimintaterapeutiksi joulukuussa 2025 Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Ennen SUJUa olen ollut käytännön työharjoitteluissa kuntouttavassa työtoiminnassa, sekä psykiatrian poliklinikan avopuolella. Olen opintojeni alusta asti ollut erityisen kiinnostunut toiminnan terapeuttisesta käytöstä mielenterveysasiakkaiden kanssa, ja nyt opintojeni loppupuolella myös neurokirjon asiakkaiden kanssa toteutettava työ on herättänyt mielenkiintoni. Vapaa-ajalla itselleni merkityksellisiä asioita ovat mm. jooga, luontokävelyt, piirtely, sekä taidemuseo- ja galleriakäynnit.

Koin harjoittelujaksoni SUJUlla opettavaiseksi, mielekkääksi ja mukavaksi. Työkaverit olivat todella avuliaita ja rohkaisevia, sekä mielellään opettivat ja kertoivat minulle asioista lisää aina kysyttäessä (ja ihanasti usein myös pyytämättä!) Olin nyt ensimmäistä kertaa näkemässä ja toteuttamassa Kelan Oma väylä -kuntoutusta ja NUOTTI-valmennusta, ja molemmat osoittautuivat työnkuviltaan itselleni mielenkiintoisiksi. Minut otettiin täysillä mukaan yhteiseen työskentelyyn ja pääsin suunnittelemaan sekä toteuttamaan yksilö- ja ryhmäkuntoutusta.

Koin todella mahtavana juttuna, että SUJUlla minun oli mahdollista saada etämentorointia myös heidän Tampereen toimipisteen toimintaterapeutilta. Tiedon saaminen ja pohtivan keskustelun käyminen eri toimipisteiden toimintaterapeuttien kanssa oli todella merkittävä juttu oman oppimiseni kannalta, ja arvostan sitä paljon! SUJUlla tarjottiin mahdollisuutta myös osallistua heidän Tampereen toimipisteen ryhmiin ja toimintaan, mikä olisi ollut myös todella mielenkiintoista, mutta ikävä kyllä itselleni Jyväskylän ja Tampereen välillä matkustaminen ei tällä kertaa sopinut omiin aikatauluihini.

Harjoittelujaksollani olen oppinut paljon uutta erityisesti neuromoninaisuudesta, neurovahvistavasta lähestymistavasta, aistiesteettömyydestä, vireystilasta ja sen huomioimisesta asiakastyössä, sekä siitä, miten Kelan Oma väylä -kuntoutusprosessi ja NUOTTI-valmennus käytännössä toteutuvat ja etenevät.

Harjoittelusta on jäänyt omaan ammatilliseen työkalupakkiin erityisesti:

• neurovahvistavan lähestymistavan periaatteet,

• erilaista materiaalia ja käytännön interventiomenetelmiä tukemaan neuromoninaisen asiakkaan arjen hallintaa, vireystilan tunnistamista ja säätelyä, kuin myös omia kuormitustekijöitä arjessa,

• käytännön kokemusta ja tietoa Kelan kuntoutuksessa hyödynnettävien toiminta- ja työkyvyn mittarien hyödyntämisestä,

• käytännön kokemusta moniammatillisesta työskentelystä,

• hyviä vinkkejä erilaisesta kirjallisuudesta yms. materiaalista, johon perehtymällä voin syventää osaamistani ja tietoani neurokirjon asiakkaiden kanssa työskentelystä myös tulevaisuudessa.

Pääsin harjoitteluni aikana pohtimaan ja reflektoimaan sitä, mikä on toimintaterapeutin rooli Kelan moniammatillisessa kuntoutuksessa, kuten Oma väylä -kuntoutuksessa. Harjoitteluni aikana itselleni selkeytyi, että vaikka taustaltaan eri alojen ammattilaiset tekevät samanlaisia työtehtäviä ja kysyvät samanlaisia kysymyksiä työskennellessään Kelan kuntoutuksessa, painottavat he kuitenkin usein eri näkökulmia suunnitellessaan ja toteuttaessaan asiakkaan kuntoutusta. 

Oli voimauttavaa huomata, että toimintaterapeuteilla on paljon tärkeää ja hyödyllistä erityisosaamista myös Kelan Oma väylä -kuntoutuksen ja NUOTTI-valmennuksen kaltaisissa palveluissa. Esimerkiksi toiminnan analyysin suorittaminen, asiakkaan toiminnan havainnoiminen ja mahdollistaminen asiakkaan omissa toimintaympäristöissä, kuin myös asiakkaan toiminta- ja työkyvyn realistinen arviointi ovat toimintaterapeuttien ydinosaamisen vahvuuksia, joita pystyy erittäin hyvin hyödyntämään myös kyseisissä palveluissa.

Harjoitteluni aikana SUJUlla oltiin aina valmiina auttamaan ja löytämään ratkaisuja, jotta harjoitteluni varmasti onnistuisi ja saavuttaisin sille asettamani oppimistavoitteet myös poikkeustilanteissa. Kiitos siis SUJUn työntekijöille kaikesta ohjauksesta, tuesta ja avuliaisuudesta, sekä suuri kiitos myös kaikille asiakkaille, jotka antoivat minun osallistua kuntoutukseensa. Kiitos teidän, onnistuin harjoittelujaksollani kerryttämään uutta tietoa, kokemusta ja osaamista!"

SUJU tarjoaa pari- ja perheterapiaa Tampereella ja Jyväskylässä

Tervehdys kaikille SUJUn uudelta pari- ja perheterapeutilta!

Pitäisi kai sanoa vanhalta psykoterapeutilta, sen verran matkaa tässä työssä on jo kertynyt, mutta SUJUssa aloitin vasta syksyllä 2025. Toivon pitkää yhteistä matkaa tämän osaavan ja taitavan porukan kanssa.

Olen työssäni psykoterapeuttina nähnyt ja kuullut monenlaista. Avioerot, pettämiset, perheväkivalta tai päihdeongelmat eivät ole minulle vieraita. Suurimmaksi osaksi perheterapiassa käsitellään kuitenkin hyvinkin arkisia asioista. Pienillä muutoksilla saamme yhdessä paljon hyvää aikaan.

Pari- ja perheterapian terapiahuone Tampereella.

Perheterapiassa on tarkoitus tarkastella perheen vuorovaikutusta ja muuttaa sitä parempaan ja kaikkia kuuntelevaan ja kunnioittavaan suuntaan. Usein perheterapiaan tultaessa vuorovaikutus on kääntynyt negatiiviselle kehälle, eikä sieltä enää päästä pois, vaikka kaikilla olisi paha olla ja halu muutokseen. Perheterapiassa asioista puhutaan yhdessä, asioiden oikeilla nimillä, ja opetellaan kuulemaan jokaisen mielipide. Yhdessä mietimme, minkä pitäisi muuttua, jotta kaikilla olisi parempi olla. Usein asiat ovat menneet solmuun jo pidemmän aikaa ja tuomme tähän hetkeen ja perheeseen myös aiempia kokemuksiamme ja traumojamme. Yksin voi olla vaikeaa saada näitä solmuja auki ja ymmärrystä itselleen ja muille perheen jäsenille. Perheterapiassa näitä solmuja auotaan yhdessä, työskennellen kaikkien perheenjäsenten kanssa, välillä pienemmällä porukalla. Tärkeintä on, että perheenjäsenillä on halu muutokseen. Perheterapeuttina autan löytämään siihen välineitä.

Tässä ajassa tuntuu kaikella ja kaikilla olevan kiire. Tuloksia pitäisi saada nopeasti. Minulla on paljon kokemuksia siitä, etten ole järjestelmän vuoksi pystynyt kulkemaan rinnalla riittävän pitkään. Nyt toivon tähän muutosta lähtiessäni Sujulle terapeutiksi. Terapeuttina ajattelen, että muutokselle täytyy antaa aikaa ja haluan tässä kulkea rinnalla riittävän pitkään, jotta perheelle, teille asiakkaille, syntyy luottamus siitä, että me pärjäämme ja meillä on keinoja hankalissakin tilanteissa.

Pariterapeuttina tein lopputyöni siitä, kuinka traumatisoituminen näkyy parisuhteessa ja kuinka tunnekeskeisellä pariterapialla yhteys löytyy myös tilanteissa, joissa se on jo katkennut tai katkeamassa. Parisuhde on meidän tärkeimpiä suhteitamme aikuisuudessa, kun yhteydet sukuun on löystyneet ja yhteisöllisyyttä voi meidän ajassa olla vaikea tavoittaa. Parisuhteelle kerääntyy paljon paineita, emmekä me aina muista hoitaa sitä. Oletamme, että asiat ovat niin kuin aikojen alussa sovimme. Pariterapiassa on mahdollista löytää uudenlainen yhteys ja tarkastella parisuhdetta yhdessä. Tuomme parisuhteeseen kaikki aiemmat kokemuksemme ihmissuhteista ja joskus myös toiveemme, että parisuhde muuttaisi meitä paremmiksi. Hyvässä, kunnioittavassa parisuhteessa muutos onkin mahdollinen. Joskus toisen löytämiseen tarvitaan apua, ja pariterapiassa siihen on mahdollisuus ja turvallinen paikka.

Olen erityisen kiinnostunut varhaisesta vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteista ja lapsuuden ajan haitallisista tekijöistä ja niiden vaikutuksista jopa ADHD-tyyppiseen oireiluun, sekä traumakokemusten vaikutuksesta meidän ihmissuhteisiimme. Minulla on pitkä kokemus myös neurokirjolla olevien perheiden haasteista ja niiden vaikutuksista parisuhteisiin. Näistä asioista voisin kirjoittaa teille tänne meidän blogiin.

Mutta olisiko teillä lukijat toiveita, mistä haluaisitte minun kirjoittavan?

Täältä minut löytää. Toivottavasti saan kulkea rinnallanne riittävän pitkään, juuri sen ajan kuin te tarvitsette.

Terveisin: Asta Tuurinkoski