top of page

Tervehdys kaikille SUJUn uudelta pari- ja perheterapeutilta!


Pitäisi kai sanoa vanhalta psykoterapeutilta, sen verran matkaa tässä työssä on jo kertynyt, mutta SUJUssa aloitin vasta syksyllä 2025. Toivon pitkää yhteistä matkaa tämän osaavan ja taitavan porukan kanssa.


Olen työssäni psykoterapeuttina nähnyt ja kuullut monenlaista. Avioerot, pettämiset, perheväkivalta tai päihdeongelmat eivät ole minulle vieraita. Suurimmaksi osaksi perheterapiassa käsitellään kuitenkin hyvinkin arkisia asioista. Pienillä muutoksilla saamme yhdessä paljon hyvää aikaan.


Pari- ja perheterapian terapiahuone Tampereella.
Pari- ja perheterapian terapiahuone Tampereella.

Perheterapiassa on tarkoitus tarkastella perheen vuorovaikutusta ja muuttaa sitä parempaan ja kaikkia kuuntelevaan ja kunnioittavaan suuntaan. Usein perheterapiaan tultaessa vuorovaikutus on kääntynyt negatiiviselle kehälle, eikä sieltä enää päästä pois, vaikka kaikilla olisi paha olla ja halu muutokseen. Perheterapiassa asioista puhutaan yhdessä, asioiden oikeilla nimillä, ja opetellaan kuulemaan jokaisen mielipide. Yhdessä mietimme, minkä pitäisi muuttua, jotta kaikilla olisi parempi olla. Usein asiat ovat menneet solmuun jo pidemmän aikaa ja tuomme tähän hetkeen ja perheeseen myös aiempia kokemuksiamme ja traumojamme. Yksin voi olla vaikeaa saada näitä solmuja auki ja ymmärrystä itselleen ja muille perheen jäsenille. Perheterapiassa näitä solmuja auotaan yhdessä, työskennellen kaikkien perheenjäsenten kanssa, välillä pienemmällä porukalla. Tärkeintä on, että perheenjäsenillä on halu muutokseen. Perheterapeuttina autan löytämään siihen välineitä.


Tässä ajassa tuntuu kaikella ja kaikilla olevan kiire. Tuloksia pitäisi saada nopeasti. Minulla on paljon kokemuksia siitä, etten ole järjestelmän vuoksi pystynyt kulkemaan rinnalla riittävän pitkään. Nyt toivon tähän muutosta lähtiessäni Sujulle terapeutiksi. Terapeuttina ajattelen, että muutokselle täytyy antaa aikaa ja haluan tässä kulkea rinnalla riittävän pitkään, jotta perheelle, teille asiakkaille, syntyy luottamus siitä, että me pärjäämme ja meillä on keinoja hankalissakin tilanteissa.


Pariterapeuttina tein lopputyöni siitä, kuinka traumatisoituminen näkyy parisuhteessa ja kuinka tunnekeskeisellä pariterapialla yhteys löytyy myös tilanteissa, joissa se on jo katkennut tai katkeamassa. Parisuhde on meidän tärkeimpiä suhteitamme aikuisuudessa, kun yhteydet sukuun on löystyneet ja yhteisöllisyyttä voi meidän ajassa olla vaikea tavoittaa. Parisuhteelle kerääntyy paljon paineita, emmekä me aina muista hoitaa sitä. Oletamme, että asiat ovat niin kuin aikojen alussa sovimme. Pariterapiassa on mahdollista löytää uudenlainen yhteys ja tarkastella parisuhdetta yhdessä. Tuomme parisuhteeseen kaikki aiemmat kokemuksemme ihmissuhteista ja joskus myös toiveemme, että parisuhde muuttaisi meitä paremmiksi. Hyvässä, kunnioittavassa parisuhteessa muutos onkin mahdollinen. Joskus toisen löytämiseen tarvitaan apua, ja pariterapiassa siihen on mahdollisuus ja turvallinen paikka.


Olen erityisen kiinnostunut varhaisesta vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteista ja lapsuuden ajan haitallisista tekijöistä ja niiden vaikutuksista jopa ADHD-tyyppiseen oireiluun, sekä traumakokemusten vaikutuksesta meidän ihmissuhteisiimme. Minulla on pitkä kokemus myös neurokirjolla olevien perheiden haasteista ja niiden vaikutuksista parisuhteisiin. Näistä asioista voisin kirjoittaa teille tänne meidän blogiin.


Mutta olisiko teillä lukijat toiveita, mistä haluaisitte minun kirjoittavan?

Täältä minut löytää. Toivottavasti saan kulkea rinnallanne riittävän pitkään, juuri sen ajan kuin te tarvitsette.


Terveisin: Asta Tuurinkoski

 

 

Vireystilaikkunamalli ja polyvagaaliteoria


Vireystilamme vaihtelevat luonnollisesti vuorokauden aikojen ja arjen rytmien mukaan. Esimerkiksi riittävien yöunien jälkeen olo on pirteä, mutta vireystila voi vaihdella iltapäivällä ja laskea kohti iltaa. Optimaalista vireystilaa voidaan kuvata sietoikkunan avulla. Sietoikkunan sisällä koemme olevamme turvassa, tasapainossa ja hyvinvoivia. Tässä tilassa pystymme keskittymään hyvin ja tarkastelemaan asioita eri näkökulmista.

Sietoikkunan yläpuolella olemme ylivireässä tilassa, mikä voi ilmetä fyysisenä ja henkisenä jännittyneisyytenä, ahdistuksena, ärtyneisyytenä tai jopa paniikkina. Sietoikkunan alapuolella taas olemme alivireystilassa, jossa olo voi tuntua uupuneelta, turtuneelta tai jopa masentuneelta.

On myös mahdollista, että keho ja mieli ovat eri vireystiloissa. Esimerkiksi ylivireä mieli voi olla täynnä laukkaavia ajatuksia samalla, kun keho tuntuu alivireiseltä ja raskaalta.



ree

Lähde: Vireessä – viritysopas nuorille ja heidän kanssaan toimiville aikuisille (OAMK Journal 47/2022)


Polyvagaaliteoria ja hermoston toiminta


Polyvagaaliteoria tarjoaa mallin, jonka avulla voimme ymmärtää hermostomme toimintaa ja erityisesti vagushermon eli kiertäjähermon roolia vireystilojen vaihtelussa. Tämän neurofysiologisen teorian mukaan alla kuvatut olemisen tilat aktivoituvat hierarkkisesti:

1.      Vagushermon vatsanpuolinen eli ventraalinen haara: Tämä liittyy turvallisuuden kokemukseen, levollisuuteen ja sosiaaliseen liittymiseen (sietoikkunan sisällä).

2.      Sympaattinen hermosto: Koettu tai kuvitteellinen uhka nostaa stressitasoa, laukaisten "taistele tai pakene" -reaktion (ylivireys).

3.      Vagushermon selänpuolinen eli dorsaalinen haara: Äärimmäisen uhan tunne aiheuttaa lamaantumisen, mikä ilmenee alivireytenä.

Yllä kuvatut tilat aktivoituvat automaattisesti – esimerkiksi käärmeen näkeminen tai tulevan esitelmän ajattelu voi heittää meidät ulos sietoikkunasta. Vagushermon tietoinen aktivointi turvan tunnetta vahvistavilla keinoilla, kuten pitkä uloshengitys, voi kuitenkin auttaa meitä palaamaan sietoikkunaamme.


Miten tämä liittyy neurokirjoon?

Kuormittuminen ja stressi vaikuttavat vireystilaamme, ja neurokirjon piirteet voivat lisätä alttiutta kuormitukselle ja stressille. Neurokirjolla (ADHD ja autismi) kuormitusta voivat aiheuttaa esimerkiksi:


·       Perusarki

·       Aistiherkkyydet

·       Sosiaaliset tilanteet ja tilat

·       Aloittamisen vaikeudet ja siirtymien haasteet

·       Intensiiviset tunteet ja voimakkaat reaktiot

·       RSD (Rejection Sensitivity Dysphoria) ja PDA (Pathological Demand Avoidance)

·       Uniongelmat

·       Stressialttius, myös positiivinen stressi

·       Mielen monikanavaisuus

·       Huomion kohdistamisen, ylläpidon ja rajaamisen haasteet

·       Muutokset ja ennakoimattomat tilanteet

·       Kehon signaalien tunnistamisen vaikeudet tai herkkyys niille

·       Taipumus ylikeskittyä tai jumiutua

·       Ympäristön ymmärtämättömyys omia piirteitä, säätelytarpeita tai rajoja kohtaan

·       Paineet pärjätä "normin" mukaisesti (esim. opinnoissa tai työelämässä)

·       Ulkopuolisuuden tai erilaisuuden kokemukset

·       Traumatausta

·       Kuuluminen useampaan vähemmistöön yhtä aikaa

·       Vireystilan vaihtelu tai jatkuva yli- tai alivireys (esim. hyperaktiivisuus)

...ja monet muut yksilölliset piirteet, joiden lisäksi tulee vielä elämäntilanteisiin liittyvä kuormitus.

 


On tärkeää muistaa, että kun olet tavannut yhden neurokirjon ihmisen, olet tavannut vain yhden neurokirjon ihmisen. Meidän on hylättävä ennakkoluulot ja kunnioitettava toistemme kokemuksia.

Vireystilojen säätely alkaa niiden tunnistamisesta, minkä jälkeen voit alkaa etsiä itsellesi sopivia säätelykeinoja. Nämä voivat liittyä esimerkiksi tauottamiseen, kehon rentouttamiseen tai aktivointiin, ja aistien hyödyntämiseen. Voisiko roskien vieminen tai venyttelytauko aktivoida sinua alivireydestä liikkeen kautta? Tai voisiko lämpimän teekupin piteleminen maadoittaa ylivireydestä aistejasi hellimällä?

Joskus meidän on myös muutettava omia tavoitteitamme tai rajattava tiettyyn aktiviteettiin käytettyä aikaa. Kuormittavimmat tehtävät kannattaa ajoittaa siihen aikaan päivästä, jolloin oma vireystila on ihanteellisin. Jos koet, että sinun on haastavaa pysyä sietoikkunasi sisällä, jo pelkkä asian hyväksyminen itsemyötätuntoisella otteella voi helpottaa oloa. Itsesi muuttamisen sijaan voitkin lähteä muokkaamaan ympäristöäsi. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa sosiaalisen vuorovaikutuksen rajaamista tai lisäämistä tai oman kodin muokkaamista aistiystävällisemmäksi. Voisiko esimerkiksi valaistuksen tai äänimaiseman muuttaminen vaikuttaa vireystilaasi? Kun kokeilet erilaisia keinoja vireydensäätelyyn, sietoikkunasi saattaa laajentua sinnikkään harjoittelun myötä!


Voit halutessasi kokeilla seuraavaa harjoitusta vireystilasi säätelyyn:

 

 




 

 

Lähteet:

 

 

 

 

Mitä psykologi tekee?

Psykologi on terveydenhuollon ammattihenkilö, joka tarkastelee ihmistä kokonaisvaltaisesti psykologisena, sosiaalisena ja biologisena olentona. Hän on mielen ja käyttäytymisen asiantuntija, joka huomioi yksilön kehityshistorian, persoonallisuuden ja vahvuudet. Oma väylä -tiimin psykologi osallistuu vähintään yhteen asiakkaan ensimmäisistä yksilötapaamisista. Hän tuo moniammatilliseen yhteistyöhön psykologiseen ihmiskuvaan pohjautuvaa osaamista.


Psykologina olen mukana asiakkaan Oma väylä -matkalla tarpeenmukaisella ja kuntoutustavoitteita tukevalla tavalla. Tulet keskustelemaan omatyöntekijäsi kanssa kuntoutuksen alussa siitä, miten ja milloin psykologin tapaaminen voisi kohdallasi toteutua. Tällä hetkellä työskentelen Tampereen ja Jyväskylän toimistoilla. Psykologin tapaamiset järjestetään joko Sujun toimipisteissä tai tarpeen mukaan etänä. Taustalla minulla on neuropsykiatrisen valmentajan koulutus, lyhytterapeuttista osaamista sekä perehtyneisyyttä erilaisiin stressinhallintamenetelmiin.



Mistä minulle voi jutella?

Halutessasi voit jo etukäteen pohtia, mihin haluaisit tapaamisillamme keskittyä. Muutamia aiheita, joita olen käsitellyt omaväyläläisten kanssa, ovat esimerkiksi neurokirjon piirteet, mielialaoireet, arjessa kuormittuminen, tunne- ja vuorovaikutustaidot, arjenhallinta, motivaatio sekä itsetunnon ja omien voimavarojen vahvistaminen. Tapaamiselle voi tulla myös avoimin mielin ilman ennakkotoiveita. Lämpimästi tervetuloa!


-Psykologi Henrietta Jarva

 

Lähteet:


ree

 
bottom of page