Aistiherkkyydet neurokirjolla

Aistiherkkyydet voivat olla huomattava kuormituksen lähde etenkin neurokirjolla, ja ne voivat liittyä mihin tahansa aistiin tai useampaan aistiin samanaikaisesti. Esimerkiksi ruokailutilanteissa kuormitusta voivat tuottaa ruuan maku, haju, koostumus tai vaikkapa ruoka-aineiden sekoittuminen toisiinsa. YLIherkkyys-sana on kuitenkin hieman hämäävä, sillä se voi antaa vaikutelman siitä, että olisi olemassa vain yksi oikea (neurotyypillinen) tapa aistia maailmaa. Herkkyyden lisäksi on olemassa myös aistihakuisuutta, mikä tarkoittaa, että jokin ärsyke koetaan tavallista vaimeampana – tämä voi näkyä niin, että henkilö hakee voimakkaampia aistikokemuksia, kuten soittaa musiikkia suurella volyymilla tai suosii mausteista ruokaa.

Mitä kaikkea aistiherkkyys voi olla?

Aistiherkkyydet voivat liittyä esimerkiksi kuuloon, näköön, tuntoon, tuoksuihin tai makuaistiin. Herkkäaistinen voi kokea tietyt aistimukset, esimerkiksi karhean villapaidan, voimakkaat valot ja värit tai keskustelukumppanin alati heiluvat korut, epämiellyttävinä tai jopa fyysisesti tuskallisina ärsykkeinä. Jos aistiherkkyys ilmenee alhaisena habituaationa, tiettyyn aistimukseen, kuten ilmastoinnin taustahuminaan tai tiukkoihin sukanvarsiin, ei totu ajan kanssa, eli asia siis tuottaa jatkuvaa kuormitusta. Erillisaistiminen on ilmiö, jossa jokin aistikokemus, kuten sade tai juhlien puheensorina, pirstaloituu niin, että yksittäiset vesipisarat tunnetaan erikseen iholla ja kaikki yksittäiset keskustelut erottuvat toisistaan. Myös muista ihmisistä lähtevät niin sanotut vibat, kuten muiden piilossa olevat tunnetilat, voivat olla yksi kuormituksen lähde – oletko joskus astunut huoneeseen ja huomannut heti, että tunnelma on kireä, vaikka kukaan ei sano mitään?

Mikä avuksi?

Kun aistiherkkä on epämukavuusalueellaan, on sallittua pyrkiä kohti mukavuusaluetta oman jaksamisen säätelemiseksi. Neurokirjon uupumuksessa kuormitus ei aina näy ulospäin tasaisena toimintakyvyn laskuna, vaan jaksaminen saattaa lopulta romahtaa melko äkillisesti. Aisteista puhuttaessa altistuminen ja itsensä siedättäminen eivät ole tehokkaita keinoja, vaan hankalien aistiärsykkeiden välttäminen on toimivampaa. Voisiko vaikka luokkahuoneessa valita rauhallisemman istumapaikan tai ruokaostokset hoitaa pienessä lähikaupassa ruuhkaisen marketin sijaan? Ellei välttely tai rauhallisempaan tilaan siirtyminen ole mahdollista, voit lähteä etsimään erilaisia apuvälineitä: vastamelukuulokkeet, aurinkolasit, painopeitto tai stimmiesineet – mikä toimiikaan juuri sinulle. Aisteista voi saada myös paljon iloa, ja miellyttäviä aistikokemuksia voi käyttää tarkoituksellisesti myös palautumisen tukena. Näitä palauttavia aistimuksia voivat olla esimerkiksi tutun tv-sarjan katsominen, lempilaulun kuunteleminen uudelleen ja uudelleen, miellyttävien tekstuurien koskettelu, lämmin kuppi lempijuomaa tai kauniiden maisemien ja värien katselu…mahdollisuuksia on loputtomasti.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

a) Mitkä aistiärsykkeet kuormittavat minua ja kuinka voisin paremmin välttää näitä? Mitä muita apukeinoja voisin kokeilla?

b) Millaiset aistimukset ovat minulle palauttavia? Kuinka voisin hyödyntää näitä enemmän arjessani?

Henrietta Jarva, psykologi